Mielenterveyden haasteet eivät ratkea vain yksilöä korjaamalla – työyhteisöllä on ratkaiseva merkitys

Helsingin Sanomat uutisoi 19.1.2024 Kelan tietoihin perustuen, että mielenterveyden häiriöistä on tullut suurin sairauspoissaolojen syy Suomessa. Yli 100 000 suomalaista sai Kelan maksamaa sairauspäivärahaa mielenterveyden ongelmien vuoksi. Määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun alusta, ja kasvua selittävät erityisesti ahdistuneisuushäiriöt.

Myös kuntoutuspsykoterapian tarve on kasvanut voimakkaasti. Kelan vuonna 2023 julkaisemien tietojen mukaan kuntoutuspsykoterapian saajien määrä on lähes viisinkertaistunut vuodesta 2011.

Luvut kertovat suuremmasta muutoksesta kuin vain yksilöiden pahoinvoinnista.

Ne haastavat meidät kysymään:

Mitä työelämässä tapahtuu – ja miten työpaikkojen tulisi tähän vastata?

Ahdistus ei synny tyhjiössä

Ahdistuneisuushäiriöiden tarkkoja syntymekanismeja ei tunneta, eikä niiden taustalla ole yleensä yhtä yksittäistä syytä. Ihmisen psyykkiseen kuormittumiseen vaikuttavat monet tekijät: temperamentti, elämäntilanne, aiemmat kokemukset, stressitekijät, voimavarat ja palautumisen mahdollisuudet.

Samalla on tärkeää katsoa myös ympäristöä, jossa ihmiset elävät ja työskentelevät.

Yhteiskuntamme ihannoi edelleen helposti tehokkuutta, jatkuvaa kehittymistä, pärjäämistä ja suorittamista. Moni yrittää vastata kasvaviin odotuksiin tilanteessa, jossa omat voimavarat eivät enää riitä.

Siksi mielenterveyden haasteista keskusteltaessa emme voi katsoa vain yksilöä. Meidän on katsottava myös niitä rakenteita, toimintatapoja ja kulttuureja, joissa kuormitus syntyy.

Työuupumusta ei ratkaista vain lähettämällä ihminen lepäämään

Työuupumus ei ole Suomessa varsinainen sairausdiagnoosi, vaikka se voidaan kirjata terveydenhuollossa työuupumuksena. Työuupumuksen taustalla tai rinnalla voi esiintyä esimerkiksi ahdistuneisuutta tai masennusoireilua.

Oleellista ei kuitenkaan ole vain se, millä nimellä oireilua kutsutaan.

Oleellista on kysyä: Miksi ihminen kuormittui niin paljon, että hänen voimavaransa eivät enää riittäneet?

Liian usein ratkaisu jää yksilötasolle: ihminen ohjataan työterveyteen, hän saa sairauslomaa ja mahdollisesti tukea omaan palautumiseensa.

Tämä tuki on tärkeää – mutta se ei yksin riitä. Jos ihminen palaa takaisin samaan ympäristöön, jossa kuormitustekijät eivät ole muuttuneet, ongelman juurisyy voi jäädä edelleen elämään.

Hyvinvointi rakentuu yksilön ja työympäristön yhteistyössä

Tarvitsemme mielenterveystaitoja, oman jaksamisen johtamista ja yksilön voimavarojen vahvistamista. Jokaisella meistä on mahdollisuus oppia tunnistamaan omia rajoja, tarpeita ja palautumisen merkkejä.

Mutta yksilön vastuuta ei pidä kasvattaa niin suureksi, että työympäristön merkitys unohtuu.

On vaikea uida jatkuvasti vastavirtaan ympäristössä, jossa kiire, epäselvyys, turvattomuus tai jatkuva suorittaminen ovat osa arkea.

Hyvinvoiva työpaikka ei synny vain hyvinvoivista yksilöistä. Se syntyy myös sellaisista rakenteista, johtamisesta ja vuorovaikutuksesta, jotka mahdollistavat hyvinvoinnin.

Mihin työpaikoilla kannattaa kiinnittää huomiota?

Työperäisen kuormituksen, ahdistuneisuuden ja työuupumuksen ehkäisyssä keskeisiä tekijöitä ovat esimerkiksi:

1. Psykologisesti turvallinen työyhteisöTyöpaikka, jossa voi kysyä, epäonnistua, kertoa huolista ja nostaa vaikeitakin asioita esiin ilman pelkoa.

2. Psykososiaaliset työyhteisötaidotKyky kohdata, kuunnella, antaa palautetta ja rakentaa arvostavaa vuorovaikutusta.

3. Varhainen keskustelutukiMahdollisuus ottaa kuormitus puheeksi ennen kuin voimavarat loppuvat.

4. Selkeät tavoitteet ja työn rakenteetEpäselvyys kuormittaa. Ihminen tarvitsee ymmärrystä siitä, mitä häneltä odotetaan ja mikä on riittävää.

5. Turvallinen ja inhimillinen lähijohtaminenJohtamisella on merkittävä vaikutus siihen, kokeeko ihminen työnsä hallittavana ja tuleeko hän nähdyksi.

6. Omien vahvuuksien ja voimavarojen tunnistaminenKun ihminen tuntee omat toimintatapansa ja tarpeensa, hän pystyy paremmin huolehtimaan työkyvystään.

7. Helposti saavutettava tukiAvun hakemisen pitäisi olla normaali osa työelämää – ei viimeinen vaihtoehto vasta kriisin keskellä.

Lopuksi

Mielenterveyden haasteiden lisääntyminen ei ole vain yksilöiden ongelma. Se on myös työelämän kehittämisen kysymys.Tulevaisuuden työpaikoilla ei pärjätä vain lisäämällä tehokkuutta. Tarvitsemme myös enemmän psykologista turvallisuutta, palautumista, merkityksellisyyttä ja inhimillistä johtamista.

Kun ihminen voi hyvin, myös työ voi paremmin.

29.01.2024

Johanna KivinenTyöyhteisöjen hyvinvoinnin, psykologisen turvallisuuden ja inhimillisen työelämän puolesta